Vuodatus on ollut korjaustöiden alla jo jonkin aikaa, mutta kokeillaan saako tänne mitään kirjoitettua. Samassa korjaustöiden rytäkässä on näemmä viimeisin kirjoitus tulevista beaglen pennuista hävinnyt. Siitä myöhemmin lisää, kun saavat kaikki toimimaan! (Ja minä opin tätä käyttämään..)

 

Viime viikonloppuna lähdimme reissuun Rollen kanssa. Rollelle otettiin seuraneidiksi  häkkiin Miran Alma (Bigpaw´s Cover Girl). Kannustusjoukoiksi ja kennelapulaisiksi lähti Harri (veljeni) ja Marjo (edellisen tyttöystävä). Ja autossa saatiinkin istua, niin me kuin koiratkin. Mittariin tuli kilometrejä n. 1800. Mutta ristus mikä reissu!!

Lauantaina oli vuorossa ensin intti näyttely Tallinnassa. Tuomarina hääri saksalainen Wilfird Peper. Rollen arvostelu suomennettuna;

Saksipurenta. Maskuliininen uros. Rotutyypillinen pää. Erinomainen ylälinja, mittasuhteet ja takaosa. Erittäin hyvä etuosa ja rinta. Oikea häntä. Erinomainen turkki. Liikkuu takaa oikein, edestä löysin kyynärpäin.

Tällä arvostelulla ei irronut sa:ta, joten viron serti jäi tällä kertaa vain haaveeksi. Almalla meni hiukan paremmin, kun sa irtosi. Mutta ei Almallekaan sijoitusta.

 

Tallinnasta matkasimme Valmieraan, Latviaan. Melkoinen kokemus. Varsinkin näin talvikelillä tiet oli vähintäänkin mielenkiintoisessa kunnossa. Lunta/räntää tuli koko viikonlopun taivaan täydeltä, ja tien auraus asiat ei ole ihan samassa kunnossa siellä, kuin meillä täällä Suomessa. Lisäksi tiet itsessään on paljon huonommassa kunnossa; koloja, ja isoja sellaisia, löytyy ja paljon!

Mutta perille selvittiin!

Sunnuntaina siis uusi yritys, että jotain kotiin viemisiäkin saataisiin. Tuomarina oli Liettualainen Renata Petkeviciene, joka ei ollutkaan ihan helppo tapaus. Esim. yhtään liian isot lähti lappujen kanssa pois kehästä.

Vaikka itse olen kulkenut epäsäännööllisen säännöllisesti kehissä vuodesta -93, niin enpä muista, että olisin ollut yhtä pihalla kehässä kuin nyt. Kehäsihteeri ja tuomari puhui minulle ilmeisesti venäjää, vaikka kovin yritin kertoa, etten oikein ymmärrä! Mitään nauhoja, eikä  kyllä mitään muutakaan kehässä jaettu. Lopuksi kehäsihteeri kuitenkin kysyi englanniksi, että tarvitteko sertin. KYLLÄ! TARVITAAN! Rolle siis urosten voittoon.

Rollen arvostelu käännettynä (Kiitos Nadja (Raven´s Tot kennel) );

Koko stantardin rajoissa, kompakti, hyvä pää, täyteläinen kuono. Hyvät silmät, korvat, rintakehä. Selkeä säkä. Liikkeissä aavistuksen kinnerahdas. Karkea karva, hyvä väri.

204-normal.jpg

Sitten ulos kehästä ja Almaa hakemaan. Katsoin parhaaksi seistä Alman kanssa kokoajan valmiina tulemaan kehään, kun en oikein kehän kulusta ymmärtänyt.. ja lopultahan ne meitä huutelikin sinne. Alma ei tehnyt esittämistä mitenkään helppoa vaan päätti, ettei tämä tyttö nyt kyllä ainakaan liiku minnekään..!! Kun oltiin yksi kierros sutina tultu perässä, niin toiselle kierrokselle saatiin jopa pari juoksuaskelta. Ja ilmeisesti tuomari tykkäsi, koska päästiin suoraan PN luokkaan.

Sinne saatiinkin sitten lisää vauhtia ja Alma tyttöjen sarjan voittoon!

ROP/VSP kehä menikin nopeaa; vajaa kierros ja mitallit käteen! Rolle siis rop, ja Alma vsp. Paremmin ei olisi voinut mennä!

Eli kotiin tuomisina ROP ja VSP sekä kaksi uutta LATVIAN VALIOTA!

181-normal.jpg

Jäimme vielä ryhmäkehiäkin odottamaan. Jos noissa maissa ei kaikki ihan toimikaan, niin ryhmäkehät muuten toimi! Kuulutuksia ei englanniksi ihan joka ryhmästä tainut tulla(ainakaan minä en kuullut), mutta kaukaa viisaana menin taas hyvissä ajoin kokoomakehän reunalle roikkumaan ja bongaamaan 2 ryhmäläisiä. Mitään esiarvosteluja ei ollut ja ryhmät arvosteltiin sellaisella vauhdilla läpi, että voisi suomalaiset ottaa oppia miten pysytään aikataulussa!

Rolle poimittiin hienosti 8 parhaan joukkoon, isojen koirien sekaan, mutta sijoitusta ei kuitenkaan tullut. Päästiin siis taas matkantekoon..

278-normal.jpg

Kotimatkalla käytiin (vahingossa) tutustumassa Latvian syrjäteihin. Siinä vaiheessa; kun tie alkoi näyttää tältä ja pahemmaksi vain meni (koko tietä ei näkynyt lumen seasta) alkoi hiukan jännittää.

337-normal.jpg

Mutta suomalaisella tyhmyydellä sitkeydellä kun ajeltiin eteenpäin melkein tunnin verran, niin tulihan se Viron raja sieltä vastaan. HUH! Viron puolella ajelu tuntuikin ihan luxukselta tässä vaiheessa!

Mahtava reissu kuitenkin oli! Kiitokset matkassa olleille kannustusjoukoille (tällä kertaa kehänlaita kannustus KUULUI, ehkä jopa puoleen halliin.. ;) ), kaikille onnittelijoille ja kotona kannustaneille! Kivaa oli!! :D