Pentulaatikossa alkaa käydä jo kuhinaa, kun pennut opettelevat kävelemisen alkeita. Muutama askel ja nurin, mutta siitä se alkaa. Silmät alkaa olla enemmän ja vähemmän jokaisella auki ja pienen pienet hampaiden alut tuntuvat sormessa. Reippaita pentuja ja pulskia. Tyytyväisiäkin edelleen ovat, kun hiljaa VIELÄ pysyvät. Jos vielä viikon Seilin maito riittäisi, niin oltaisiin jo selvillä vesillä, kun pennut voivat aloittaa jauhelihan mussuttamisen. Ja hyvin se maito on tähän asti riittänytkin, suurimman pennun paino meni toissapäivänä kilon paremmalle puolelle. Seili on ollut kaikin puolin esimerkillinen mamma. Paljon se makoilee muualla kuin pentulaatikossa (saadakseen olla rauhassa), ja kun joku inahtaakaan, niin on tarkastuksen aika.

Pennuilta leikattiin eilen ensimmäisen kerran kynnet. Hassua miten noin pieni pentu voikin laittaa noin kovin vastaan. Koko pienen koiran voimalla pitää kimputa ja osa vielä alkoi huutamaanki (ne ketkä ei nukkuneet..). Leikkaa siinä sitten pikkuruista kynttä, kun yksi pyristelee vastaan ja kiljuu ja Seili työntää nenäänsä väliin, että mitäs täällä tapahtuu. Siitä se alkaa se hoitotoimenpiteiden vastustaminen..  Rolle päivystää edelleen tutulla paikallaan. Tuossa kohti se jaksaakin vahtia pentuja lähes kokoajan..

Iitakin pääsi tutustumaan pentuun. Pelon ja uteliaisuuden vallassa se otettiinkin vastaan. Poikien en vielä antanut noin vapaasti pentuja haistella, kun ne ei ole ihan niin penturakkaita..

Koko pentue voi kaikin puolin pulskasti;