Tuli nyt turhan pitkä tauko jäljen tekoon Rollen sairastelun takia, mutta eilen päästiin pitkästä aikaa metsään. Rollen kanssa käväistiin vielä viime viikolla lääkärissä kontrollikäynnillä ja puhtaat oli paperit. Rolle tuntuukin olevan nyt entistä ehompi ja ruoka maistuu paremmin kuin ikinä ja virtaa riittää. Painokin on vihdoin noussut ja sairastelun jälkeen sitä on tullut melkein kilo lisää.

Noin kuukausi sitten käytiin Peten kanssa hiukan oppimassa viisaammilta, kun Kajaanissa oli mejän piirinmestaruus kisat. Itse en päässyt töiden takia osallistumaan jäljen tekoon, mutta Pete kävi Miran kanssa. Seuraavana päivänä käytiin sitten seuraamassa itse koetilannetta. Pääsimme katsomaan yhden avoimen luokan jäljen ja yhden voittaja luokan jäljen. Jospa sitä ensi vuonna sitten Rollenkin kanssa päästäisiin kokeisiin.

Eilen päästiin sitten oman jäljen tekoon. Pete kävi tekemässä sunnuntaina yhden n. 400 metrin jäljen. Ikää jäljelle tuli reilu vuorokausi ja kyllähän se meni sitten melkoiseksi sunnuntai kävelyksi Rollen kanssa. Tuoreita hirvenjälkiä meni suoraan meidän jäljen yli ja jopa sen mukaisestikin välillä. Suurin ongelma meillä nyt näyttäisi olevan juurikin nämä riistajäljet, kun Rollen nokka vie turhan paljon niiden suuntaan.. Kaadolle kyllä sitten lopulta löydettiin, ja voi mikä ihanuus siellä sitten odottikin! Saimme nyt vihdoin hankittua kunnon palkinnon kaadon päähän- jäniksen nahkan! Kiitos siitä isälle ja Seilille! Voi mikä aarre se on Rollen mielestä ja siihen ei ole edes Veetillä mitään asiaa vaikka muuten pojat on mitä suurimmat kaverit. Jopa joskus voidaan samasta kupista maistella ruokaa.

Teimme sitten vielä yhdet pikajäljet Veetille ja Rollelle, matkaa noin 200 m ja ikää parisen tuntia. Ja vastoin parempia neuvoja teimme sen vielä hirvenverellä. Veeti suoritti oman jälkensä hitaasti mutta varmasti. Veetillä tahtoo olla se tapa, että se katsoo aina taakseen, että tuleeko se mamma sieltä vai ei vai yksinkö tässä pitää edetä..Rolle suoritti oman jälkensä taas hirmuisella vauhdilla ja todella tarkkaan. Yhden kerran tuli taas riistalle karkuu, mutta palasi kuitenkin itse.

Tänä aamuna oli meillä ja on vieläkin nyt kirjoittaessa maa valkeana. Ensilumi ei jää maahan, mutta huonolta näyttää meidän mejäilyt, jos lumi näin aikasin tulee. Palataan sitten asiaan ensi keväänä, kun lumet sulaa. Täytyy sitten keskittyä talvi muihin juttuihin.